Newgrange
Vietin tänä vuonna kesäpäivänseisauksen tienoilla muutaman päivän ”pyhimysten ja oppineiden saarella” eli Irlannissa. Yhdeksi vierailukohteekseni valikoitui 40 km Dublinista pohjoiseen sijaitseva Newgrange. Kyseessä on kivikaudelta peräisin oleva hauta/astronominen observatorio. Se rakennettiin noin 3200 eaa. Tämä tekee siitä noin tuhat vuotta vanhemman kuin vaikkapa Englannin Stonehenge ja monia satoja vuosia vanhemman kuin Egyptin pyramidit.
Newgrange sijaitsee Boynejoen laaksossa, etelään avautuvan töyrään keskeisimmällä paikalla. Halkaisijaltaan noin 80 metrisen kummun sisälle johtaa kivipaasien rajaama, kapea käytävä. Kokonaisuudessaan 24 metriä pitkä onkalo päättyy 6 metriä korkeaan, kiviholvattuun kammioon. Talvipäivänseisauksen aamuna käytävän suuaukon päällä olevasta valoaukosta paistavat auringonsäteet valaisevat kammion takaseinän 17 minuutin ajaksi. Tämä tapahtuu myös muutama päivä ennen ja jälkeen talvipäivänseisauksen. 5000 vuotta sitten valo osui tarkalleen kammion taustaseinään. Nykyään prekession vaikutuksesta valo osuu käytävän keskilinjasta hiukan sivuun.
Perustukset paljastavassa pienoismallissa näkyy kivikäytävä ja kummun reunakiveys. (Kuva vierailukeskuksen näyttelystä.)
Vaikka kumpurakennelma on jo itsessään merkittävä, se on kuitenkin vain osa monien vastaavien, pienempien kumpujen ja rituaalipaikkojen kudelmaa. Aivan Newgrangen lähellä, koillisessa ja luoteessa ovat Dowthin ja Knowthin kummut. Dowth on suunnattu kohti talvipäivänseisauksen auringonlaskua ja Knowth kohti kevätpäivän- sekä syyspäiväntasauksia. Ympäristössä on lisäksi jäänteitä monista muista kummuista ja myöhemmin rakennetuista kivikehistä. Niistä kaikista saa kokonaiskuvaa esimerkiksi tästä Boynen laakson interaktiivisesta kartasta.
Skotlannin suunnasta Irlantiin saapuneella kivikautisella kulttuurilla on tuskin ollut mitään yhteyttä tuon ajan kiinalaiseen kulttuuriin. Minun on kuitenkin Boynen laakson karttaa katsoessani mahdotonta olla vetämättä yhtäläisyyksiä sen ja kiinalaisen fengshuin kuvaamien ideaalipaikkojen välille. Molemmissa toistuvat etelärinne, edessä lempeästi kaartuva joki ja ympärillä kumpuileva maasto. Nämä tekijät luovat paikan jolla on aivan erityistä vetovoimaa. Newgrange onkin erinomainen esimerkki siitä, miten paikka voi luoda kokijassaan perille saapumisen ja tässä ja nyt -olemisen tunteen. Paikka johdattaa siis kokemukseen jonka moni määrittelee pyhäksi. Tämä pyhän paikan henki myös osaltaan selittänee sitä, miksi Newgrangen kivikautinen kumpu on säilynyt vuosituhansien ajan kutakuinkin koskemattomana.
Nykyinen julkisivu on arkeologi Michael J. O’Kellyn suunnittelema rekonstruktio.
Kummun perusteelliset arkeologiset kaivaukset suoritettiin 1962-1975 professori Michael J. O’Kellyn johdolla. Hän myös ensimmäisenä oivalsi luolan suulla olevan valoaukon merkityksen. Muut tutkijat ovat hänen jälkeensä laatineet monia teorioita kummun merkityksestä rakentajilleen. Esimerkiksi spiraalein koristeltujen reunakivien symboliikasta on runsaasti eri näkemyksiä. Ainakin on varmaa, että luolan kammiota on käytetty myös hautana.
Arkeologeilla on harvoin ollut vankkaa astronomista tietämystä. Niinpä arkeoastronomia onkin vielä melko uusi tieteenala. Nykyisten tietokonesimulaatioiden avulla on kuitenkin helppo tarkastella taivaankantta takautuvasti, sellaisena kuin se vaikka kivikauden ihmisille näyttäytyi. Tämä antaa aivan uusia mahdollisuuksia kivirakennelmienkin suuntien ja keskinäisten suhteiden vertailuun. Nämä tutkimusmenetelmät ovatkin tuoneet paljon uutta siihen mitä olemme aikaisemmin tienneet kivikauden astronomisesta tietotaidosta. Irlannin osalta tätä valottaa esimerkiksi kirja Island of the Setting Sun: In Search of Ireland’s Ancient Astronomers. Vaikuttaakin siltä, että Irlannin muinaiset rituaalipaikat on huomattavasti harkitummin sijoitettu ja suunniteltu kuin mitä aikaisemmin on lainkaan osattu ajatella.
Sisäänkäynnin päällä oleva valoaukko ja julkisivukiveystä.
Tänä syksynä omatkin kivikautiset observatoriomme ovat päässeet uutisiin. Tähdet ja avaruus -lehti 6/2013 esitteli nimittäin syyskuun alussa uusinta Suomesta löydettyä jätinkirkkoa. Tällaiset rakennelmat todistavat, miten vuodenkierron tarkkailu on ollut meidänkin esi-isillemme yksi arjessa selviytymisen edellytys.
Perinteiden säilymisestä sain itse koskettavan kokemuksen, kun matkaltani juhannuksena palatessani vihreää maisemaamme täplittivät kirkkaan oransseina hohtavat kokot. Tuhansien vuosien takaiset perinteet elävät meissä siis edelleen, vaikkakin vain pieninä, väliaikaisesti syttyvinä valopisteinä.
Newgrange ympäristöineen on Unescon maailmanperintökohde ja alueelle tehtävät vierailut ovat tarkasti säädeltyjä. Käynti kannattaa siis suunnitella hyvin etukäteen.
Lisätietoja: www.newgrange.com
Kristiina Mäntynen, arkkitehti ja fengshui-konsultti
Suomen Ammattiastrologit ry 