Astrologiasta astrosofiaan: Maailmankuvat astrologisen tulkinnan takana

Esitelmä, joka minun piti pitää…

Tässä on teksti, jonka pohjalta, oli pitämässä esitelmää viime lauantaina Suomen Ammattiastrologien seminaarissa Helsigissä. Päätin puhua sitten ilman kirjoittamani tukea. Uskon, että puheesta jäi puuttumaan joitakin ihan oleellisia asioita. Tästä syystä ja myös siksi, että tekstiin voi aina palata, haluaisin julkaista tämän. Toivon, että siitä on jollekulle jotakin iloa.

Astrologiasta astrosofiaan: Maailmankuvat astrologisen tulkinnan takana

Esitelmä 23.9. 2017, Timo Kalliokoski

Esipuhe

Meitä astrologiaa tutkivia ja tekeviä yhdistää vakuuttuneisuus siitä, että tähdillä, taivaankannen tapahtumilla, on joku yhteys meihin ihmisiin. Meitä yhdistää ajatus siitä, että olemme mikrokosmoksina kytkeytyneinä jollakin tavalla makrokosmokseen. Siihen, se yhteinen pohja oikeastaan jääkin. Hämmästyttävän vähän pohditaan sitä, mitä nämä vaikutussuhteet ovat, minne asti ja mille tasoille ne ulottuvat. Vaikka puhun tänään astrologisen tulkinnan taustalla olevista maailmankuvista aika yleisellä tasolla, esittelen tietysti samalla omaa tietäni, näkemyksiä, joihin olen tullut 15 meditatiivisen tutkimuksen aikana.

Olen ehkä itse ihmisyksilö, jonka on pakko löytää mielekäs kokonaisuus, ennen kuin voin löytää sen yksittäisille ilmiöille selityksiä tai kuvauksia. Itselleni eivät esimerkiksi astrologisten merkkien stereotyyppiset ja listamaiset luonnehdinnat kerro mitään. Jos ne eivät kytkeydy kokonaisuuteen, jossa kaikella ja kaikilla on oma paikkansa, ne jäävät merkityksettömäksi triviaksi ja kevyeksi viihteeksi. En ole tällä esitelmällä kännyttämässä ketään, enkä ole esittelemässä mitään arvostelmia minkään asian suhteen. Olen vain kertomassa hyvin rajallisessa ajassa ja tilassa joitakin piirteitä siitä kehityksestä, joka on vienyt oman astrologisen suuntautumiseni sideeriseen astrologiaan, länsimaissa niin kovin vähän harjoitettuun ja tunnettuun suuntaan.

Ehkä haluan kuitenkin astrologiasta kiinnostuneita ja sitä ammatikseenkin harjoittavia tutkimaan omaa sydäntään. Millaista maailmankuvaa itsekukin meistä kantaa? Mitä me haluamme antaa itsellemme ja toisilemme tehdessämme työtämme? Mikä on totta, mikä meistä tuntuu todelta, mitkä tiet ja tutkimustavat meitä vievät kohti hyvyyttä, totuutta ja kauneutta. Vaikka nämä ovat suuria sanoja, ne ovat ainakin itselleni todellinen ja vaikuttava moraalinen voima kulkiessani omaa polkuani. Uskon, että kaikki meistä haluavat vaikuttaa asiakkaidensa elämään jollakin tavalla positiivisesti. Itse uskon, että tärkeässä roolissa tässä on myös tulkinnan takana oleva maailmankuva, jonka täytyy värisyttää myös totuudentuntoamme, tulkinnan täytyy tuntua todelta, uskottavalta ja aidolta.

En osaa, enkä nyt edes pysty pohtimaan näitä tulkintojen takana olevia maailmankuvia mitenkään laajemmin. Kun me astrologeina valitsemme työkalupakkimme työkalut ja työtapamme, oma maailmankuvamme vaikuttaa taustalla vahvasti. Käyn läpi aivan pintapuolisesti vain kahta astrologista maailmankuvaa: trooppista ja sideeristä. Yritän kertoa parhaani mukaan, mikä on saanut minut näkemän sideerisen maailmankuvan omanani. Haluan kertoa siitä, että päätymiseni astrologian marginaaliin, on ollut pelkästään totuudentuntoni kutsun noudattamista, meditatiivisen ja ajatuksellisen syventymisprosessin ja tiedonhankinnan vääjäämätön lopputulos. En voi oikeastaan juurikaan pohtia, millaisia maailmankuvia ja tulkintoja on trooppisen astrologian näkemysten takana. Kirjo on varmasti aika valtava, koska kenttäkin on valtava. Voin esittää vain oikeastaan muutamia huomioita siitä, kuinka kuvittelen, että trooppisen astrologian piirissä ajatellaan mikrokosmoksen ja makrokosmoksen suhteesta. Kuitenkin tärkeämmässä roolisssa pitääkin olla kai se, miten itse koen astrosofisen maailmankuvan tulkintojen takana.

Käyn lyhyesti läpi vähän omaa työkalupakkianikin: Mitä erikoisia työkaluja löytyy tulkinnan tekemiseen omasta metodistani, ja miten teille astrologian vakaville ammattilaisille ja harrastajille perustelen niiden valitsemista.

Maailmankuvat tulkinnan taustalla

En aio puhua koko sideerisen astrologian kirjosta, vaan ainoastaan astrosofiasta ja hermeettisestä astrologiasta, jotka ovat niin rinnan ja sisäkkäin, että taidan käyttää miellyttävämpää ja yksinkertaisempaa sanaa: astrosofia. Astrosofia on sideerisen astrologian muoto, joka palaa babylonialais-kaldealaisella kultturikaudella (Kaksosen aika) selvänäköisesti määriteltyyn eläinrataan. Se jaettiin kahtia kahden keskeisen suurtähden välisellä halkaisijalla Härän tähtikuvion 15 asteessa sijaitseva Aldebaran oli toinen jakaja ja toinen Skorpionin tähtikuvion Antares, myös 15 asteessa kyseisessä kuviossa. Tällöin kyllä Skorpionia kutsuttiin yleisesti Kotkaksi. Toisen vähemmän selvän jakolinjan muodostavat kaksi muuta kiinteää merkkiä: Leijona, keskustähtenään Regulus ja Vesimies, keskustähtenään Fomalhaut, joka merkitsi myös Eteläisen kalan pyrstöä. Kaikille näille olennoille annettiin ”demokraattinen itsehallintoalue”, 30 astetta taivaankaarta.

Meidän tietoisuutemme oli tuolloin kovin erilaisessa muodossa ja vaiheessa. Nämä taivaalle tiirailevat ensimmäiset astrologit näkivät tähtikuvioissa todellakin eläviä olentoja, henkisten olentojen ruumiillisia ilmentymiä. Kehityksen jatkuessa, meillä on ollut atavistisen selvänäön pimenemisenkin aikana, korkeita henkisiä virtauksia ja näkijöitä, joiden kautta tämä taivaallinen asujaimisto on antanut itsestään yhä uusia tiedonjyviä. Johanneksen ilmestys nostaa esiin näyissään myös nämä kiinteitä merkkejä edustavat Pyhät olennot Jumalan valtaistuimen äärellä. Rudolf Steiner tarkentaa omilla huomioillaan tätä upeaa kuvaa: Nämä olennot näkyvät selvänäköiselle katseelle selkeämmin kuin muut kahdeksan, jotka reunustavat näitä olentoja. Steiner tekee tärkeän viittauksen, jossa hän puhuu kiinteän laadun olennoista: hän viittaa niihin termillä Kerubit. Hän kertoo lisäksi, että kaikki nämä kaksitoista henkistä majesteettia edustavat ensimmäistä enkelihierarkiaa, myös Trooneja, ”Tahdonhenkiä” ja Serafeja, ”Tulisen Rakkauden Henkiä”. Nämä olennot ovat olleet luomisessa mukana aivan ajan alusta lähtien, aina Vanhan Saturnuksen maailmasta. Itse asiassa erityisesti sen aikana toimien.

Näin siis kiintotähtien muodostama eläinradan kaari voidaan nähdä, todellisten henkisten olentojen ruumiillisina ilmentyminä. Ja minähän esimerkiksi näen tämän näin, koen sen totena. Sitten, kun ajattelen, miten tämä lähimpänä kosmista keskustietoisuutta tai Jumalaa kutoilee meissä ja koko kosmoksessa, erilaisina ilmentyminä, voimina ja vaikutussuhteina, en voi häivyttää sitä astrologisen tulkinnan todellisuudesta. Taidan olla itse eräänlainen ikuinen lapsi, joka ei lakkaa kysymästä. Aina vain uudestaan. Tuntuu kuin aina näinä vuosina, kun olen meditatiivista tutkimusta tehnyt ja kysymyksiä asettanut, että kanssani on ollut aina ryhmä pohtimassa ja kertomassa. Olen halunnut löytää kokonaisen kuvan, vaikka jotkut sanovat, ettei sellaista ole, tai että sellaisen tekeminen on itselleen valehtelemista, lohdun hakua.

En kuitenkaan usko, että meissä voi olla mitään, ilman, että se on jossakin muodossa olemassa meidät synnyttäneessä kokonaisuudessa. Me emme voi löytää maailmasta viisautta, ellei sitä siellä ole. Me emme voi löytää itsestämme moraalia, ellei sitä ole maailmanetäisyyksissä.

Kyse on siis siitä, että ihminen ja koko kosmos kytkeytyvät yhteen minun maailmassani. Kun kevätpäiväntasauspiste, joka antaa historiallisessa kehityksessä henkisten vaikutteiden virrata yhä uusista henkisistä lähteistä, tähtikuvioista kulttuurikausiin, emme me ihmisetkään ole näistä virroista irti. Itse näen siis trooppisen astrologian ongelmana sen, että sen on pakko rajoittaa itsensä ja ihmisen aurinkokuntaan ja vuodenaikojen kiertoon. Itse uskon, että me inkarnaatiokierossamme kuljemme läpi planeettapiirien, aina kiintotähtien piiriin, ensimmäisen hierarkian kotiseuduille.

En ole sitä mieltä ollenkaan, että trooppinen astrologia ei olisi pätevää. Tottakai sitäkin voi tehdä kovin monilla tasoilla, kuten mitä tahansa inhimillistä työtä. Uskon, että se pätee vallan mainiosti tietyille olemassaolon tasoille asti. Meillä on vahva kollektiivinen muisti, jossa astrologiset mielikuvat elävät hyvin todellisesti. Myös yhteytemme vuodenaikojen kiertoon ja auringon vaiheisiin on varmasti merkityksellinen todellisuuden taso. Fyysisen maailman kohtaamisen ja oman persoonan kysymysten selvittämisessä trooppisen astrologian keinot toimivat monesti oikein mainiosti.

Itselleni se ei kuitenkaan riitä. Me olemme Jumalan kuvia, mutta me olemme myös Sanan mukaan Jumalan kaltaisia. Uskon, että meidän ikuisen yksilöllisyytemme, kaltaisuuden, kysymykset alkavat avautua vasta kiintotähtien maailma mukaan ottamalla. Tiedän todellakin kuinka alussa itse olen tässä tutkimuksessa. Ihminen on usomattoman monimutkainen ja monikerroksinen kosmoksen kuva. Kuvana olemme hetkellisiä huikeita heijastuksia, kaltaisuutemme, ikuisen yksilöllisyytemme pyrkimystä parempaan. Tämä kaikki on itselleni niin huikean valtavaa, etten pysty lopettamaan näiden kuvien katselua. Olen siitäkin ihan varma, että moni trooppinen astrologi tekee työssään, ihmisten päivittäisen elämän auttamisessa enemmän kuin minä. Olen tehnyt paljon enemmän meditatiivista ja tiedollista tutkimusta kuin praktiikkaa. Koen ihmisen huikeudessaan kai niin vakavasti, että vähän ujostuttaa katsoa sitä suuruutta, jota ei osaa oikein pukea sanoiksi niin, että myös se ihminen arjessaan sen voisi nähdä.

Kaikki muutkin kantavat omaa maailmankuvaansa mukanaan tulkinnoissa. Kaikilla on oma käsityksensä maailman rakenteesta ja astrologian toimivuuden systeemeistä. En aio, enkä voi, nyt pohtia sen enempää tätä maailmankuvien kirjoa. Astrologian harjoittajat, tutkijat ja harrastajat väkisinkin jakavat jossakin määrin yhtenevää maailmankuvaa. Meidän on tänä aikana, kun sosiaalinen yhteys tuntuu koko ajan olevan uhattuna, otettava muiden näkemykset ja näkökulmat mahdollisimman avoimesti vastaan, meidän maailmaamme rikastavina kokemuksina. Siksikin itselleni on tosi hienoa päästä puhumaan tänään. Käyn vielä ihan lyhyesti läpi ajatuksia ja metodeita, joita käytän tulkinnoissa ja tutkimuksissa, koska paikalla on harvinaisen asiantunteva yleisö.

Lyhyt esittely astrosofisesta ajattelusta

Astrosofia on sananmukaisesti tähtiviisautta. Me ajattelemme kaikkea viisauteen yltävää jonkinasteisena Sofia-olennon kohtaamisena. Meille on tuttu tämä miehinen kolminaisuus Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta sofiaanisessa kristillisyydessä nähdään sen täydentäjänä maailmanjärjestyksessä naisinen kolminaisuus: Äiti, Tytär ja Pyhä Sielu. Sofia nähdään ihmiskunnan edelläkulkijan Kristusolennon kanssa vaikuttavana sieluttavana ja yhdistävänä olentona, joka kasvattaa meitä yhteen kohti viisautta, omaa olemustaan. Samat olennot tunnettiin ennen inkarnoitumistaan mm. Egyptissä Osiriksena ja Isiksenä, jotka myös silloin toimivat yhdessä, samansuuntaisesti.

Tämän halusin tuoda esiin siksi, että tämä ikivanha tähtiviisaus on kulkenut erityisesti Graal-kristillisyyden kautta meidän päiviimme. Hermeettisellä filosofialla on juurensa Egyptissä, mutta se on kulkenut omaan eurooppalaiseen kulttuurikauteemme erilaisissa Sofian inspiroimissa henkisissä perinteissä. Itäinen kirkko on aina kantanut aika vahvaa sofiaanista perinnettä, mutta lännessä se on näkynyt vain Neitsyt Marian palvonnassa, eksoteerisesti. Kirjoitin hiljattain juurikin tämän päivän ”maailmanlopusta”, josta löytyy vähän laajemmin tästäkin aiheesta hahmottelua. Blogi löytyy mm. Sepon sivuilta: astro.fi.

Halusin tehdä tällaisen ihan lyhyen historiallisen katsauksen. Tänä päivänä esimerkiksi oman tutkimukseni pohjan ovat antaneet Rudolf Steiner, Valentin Tomberg ja Robert Powell, unohtamatta astrosofian pioneeria Willi Sucheria. Mainitaanpa vielä yksi sideerikko Jacques Dorsan. Nimet eivät välttämättä kerro paljonkaan. Tutumpi lienee Seppo Tanhua, jolta olen oppinut astrologisen konseptin perustan. En ole siis kovinkaan paljon lukenut itse asiassa suoranaisesti astrologiaa käsittelevää kirjallisuutta. Kuitenkin täytyy sanoa, että esimerkiksi Powellin Hermetic Astrology kaksine osineen vatii varsin paljon työtä, ja inspiroi sitä jatkamaan. Tombergin anonyymisti kirjoittama Meditations on the Tarot jätti todella jännittävällä tavalla vihjeet siitä, miten astrologinen ja kosminen ulottuvuus yhdistyy Kabbalan filosofiaan, chakroihin ja Tarotin symboliikkaan, erityisesti Pieneen Arcanaan.

Koska tämän esitelmän aikaa ja tilaan ei oikeastaan mahdu minkäänlainen metodinen avautuminen, niin ehkä kerron nyt vain ihan lyhyesti muutamia ominaispiirteitä. Ensinnäkin: käytän tulkinnoissa yleensä kolmea karttaa: hedelmöityskarttaa, geosentristä karttaa, joka on sideerinen ja tykonista karttaa, jossa auringon takaiset planeettapiirit piirtyvät aurinkokeskeisesti.

Kaikella tälle kummallisuudelle on toki perusteensa. Hedelmöityskartta nähdään linkittyneenä edellisen elämän syntymäkarttaan ja se lasketaan ns. hermeettisen säännön perusteella. Me katsomme, että ihmisolento laskeutuessaan inkarnaatioonsa planeettapiirien läpi, kutoo tulevan elämän kohtalon kudelmansa eetterikehoonsa kuun piiristä 10 raskauskuukautensa kiertoina. Nämä kierrot purkautuvat ihmiselämään seitsenvuotisjaksoina, jotka tietysti liittyvät planeettojen ja chakrojen voimiin. Näistä raskausajan tapahtumista voidaan tehdä sitten progressioita, joissa yksi kuunkierto tapahtumineen heijastuu seitsemän vuoden jaksoksi. Näin siis itse asiassa kuljemme kohti syntymäkarttaamme. Aurinkokeskeiset elementit tulkinnassa taas kertovat siitä, että ajattelemme ihmisen minuuden toimivan elämämme aikana auringon piiristä käsin. Tämä tykoninen kartta on Sisäisen oppaamme, henkisen olemuspuolemme vaikutuskanava. Maakeskeinen kartta voisi tässä olla nimeltään vaikkapa Sielun Kartta. Se kertoo nimittäin myös maneereistamme ja haasteistamme, johon aurinkokeskeisen kartan tuomat näkökulmat tuovat karman kuormia avaavia voimia.

Olem käyttänyt filosofisen ja systeemisen pohjan rakentamisessa todella paljon ns. vanhoja planeettahallitsijoita, koska ilman niitä emme voi oikein tavoittaa niitä symmetrioita, jotka eläinradan laaduilla on. En kiellä ollenkaan ulkoplaneettojen merkitystä, mutta ne eivät samalla tavalla ole ihmisen omassa olemuksessa vaikuttavia kuin perinteiset hallitsijat. Ulkoplaneetat näyttäytyvät minulle aurinkokuntamme kadonneiden vaiheiden kosmisten voimien edustajina, jotka kyllä vaikuttavat voimaakkaasti ihmisen elämään.

Tässä tilaisuudessa nämä viittaukset jäävät vain viittauksiksi. Toivon todella, että pääsen vielä joskus puhumaan enemmänkin tästä astrologian muodosta, joka itsessäni elää. Laitan lopuksi tähän kuvan eläinradasta, sellaisena kuin minä sen näen. Se on kauniin symmetrinen sekä keskipisteensä suhteen, että suoran, joka sen halkaisee ylhäältä alas.

Kiitos teille, rakkaat ystävät!