Ikiaikaisen taolaisen näkemyksen mukaan maailma ja maailmankaikkeus on elävä organismi, jonka luova elinvoima, qi, koostuu paitsi feminiini ja maskuliini prinsiipeistä, myös erillisistä elementeistä ja niiden keskinäisistä suhteista.
Keväisin puun energia herää eloon kasvien uudistuessa talvilevon jälkeen. Kesäisin tulen voima hehkuu voimakkaimmillaan auringossa. Syksyisin viileä ja kuulas ilma tuntuu metalliselta keuhkoissa asti. Talvia hallitsee pakkanen ja lumeksi muuttunut vesi. Maa on läsnä aina kaikkialla ja kaikessa elämässä.
Kosmos kannattelee tätä kokonaisuutta luovaa elinvoimaa, joka ilmenee elementtien ja niiden vuorovaikutuksen kautta. Me, ihmiset, olemme osa sitä kokonaisuutta.
Esihistoriallinen aika
Vuosituhansia sitten, muinaiset kiinalaiset astrologit yhdistivät ajatuksen luonnon ja maailmankaikkeuden järjestyksestä taivaan energiaan. Ajatus viidestä elementistä, tai vaiheesta – tarkemmin sanottuna, viitenä eri aikakautena eri tavoin ilmenevästä qi’stä – syntyi tuhansia vuosia sitten. Viittä kiertokulun vaihetta, tai elementtiä edustavat vesi, puu, tuli, maa ja metalli ja kukin näistä liitetään näkyvään planeettaan – Merkurius, Jupiter, Mars, Saturnus, sekä Venus.
Varhaiset astrologit ajattelivat, että kuten kaikki muukin heidän tuntemassaan maailmassa, myös taivaan energia ilmeni yin- ja yang-luonteensa mukaisesti. Sana yang merkitsee kiinaksi aurinkoa. Se yhdistetään päivään, ulkoisiin tapahtumiin, sekä kaikkeen liikkuvaan ja aktiiviseen. Yin puolestaan tarkoittaa kuuta. Yin yhdistetään yöhön, sisäisiin tapahtumiin, hiljaisuuteen ja liikkumattomuuteen. Kutakin qi’n viittä vaihetta edustaa sekä yin-, että yang-laatu.
Kiinalaiseen historiaan kuuluvat myyttiset hahmot, joiden olemassaolosta kiistellään yhä kiivaasti. Yksi myyttisimpiä hahmoja on Fuxi, jonka väitetään opettaneen ihmisille niin tulen teon, kuin kymmenen tuhatta muutakin taitoa tuhansia vuosia sitten. Samaisen Fuxi’n sanotaan kehittäneen myös taiji’n, yinin ja yangin, viiden elementin eri vaiheet, kahdeksan trigrammia, sekä muita lukuisia metafyysisiä ajatuksia. Oletettavasti historia ja myytit ovat sekoittuneet ajan saatossa, mutta se ei vähennä suinkaan näiden ajatusten ja ideoiden ikää.
Kiinalaisen metafysiikan juuret ovat syvällä taolaisuudessa ja shamanismissa. Kirjoitustaito kehittyi Kiinassa varhain ja vanhimmat kirjoitukset ovat säilyneet niin sanotuissa oraakkeliluissa, joista löytyvät myös vanhimmat astrologiset merkinnät.
Historiallinen aika
Pronssikaudelta, Shang-dynastian ajalta (noin 1600-1100 eea.) säilyneissä oraakkeliluissa ovat varhaisimmat kirjalliset merkinnät kiinalaisessa neljän pilarin astrologiassa käytetyistä taivaallisista rungoista ja maallisista oksista, jotka ovat merkanneet kalenteria.
Jiazi-kalenterina tunnetusta 60-jakoisesta kalenterista vanhimmat merkinnät löytyvät paitsi Shang-kauden oraakkeliluista, myös Kiinan vanhimmasta tunnetusta historiankirjasta, SiMa Qian’in ShiJi’stä (noin vuodelta 140 eea.), jossa runko-oksapareja käytetään ennen kaikkea ilmaisemaan määrättyjä päiviä ja kuukausia. Oraakkeliluista ei selvinnyt varmuudella mitä aikaa runko-oksapareilla merkittiin.
Jiazi-kalenteri koostuu yhteensä kuudestakymmenestä merkkiparista. Yijingin mukaan, myyttinen HuangDi (Keltainen keisari, noin 2600 eaa.) loi taivaalliset rungot ilmentämään taivaallisen energian laatua. Jotta ihmiset voisivat seurata Taivaan Tietä (Dao’a) ja noudattaa luonnon rytmiä, HuangDi pyysi ministeriään DaRaoa täydentämään taivaallisia runkoja maallisilla oksilla. Näin siis syntyivät yhden tarinan mukaan taivaalliset rungot ja maalliset oksat.
Rungot ja oksat
TianGan DiZhi – taivaalliset rungot ja maalliset oksat – kuvaavat elämänpuuta. Taivaalliset rungot edustavat puun runkoa, joka yhdistää taivaan ja maan vahvalla elinvoimallaan.
Vanhan kiinalaisen perinteen mukaan rungot ja oksat ovat kietoutuneet taivaankanteen. Taivaankansi on jaettu 31 sektoriin, joista kolme muodostavat keskustan. Loput 28 sektoria on jaettu HuangDao’lle (Keltaiselle polulle, eli auringon ekliptikalle). Nämä 28 taivaan eri sektoria, eli Xiu’ta (tunnetaan myös kuuhuoneina lännessä) on jaettu neljään tähdistöön.
Neljä tähdistöä ovat QingLong (Sinivihreä lohikäärme) itäisellä taivaalla, XuanWu (Mystinen soturi tai kilpikonna) pohjoisella taivaalla, BaiHu (Valkoinen tiikeri) läntisellä taivaalla, sekä ZhuQue (Punainen lintu) eteläisellä taivaalla. Kukin tähdistö on jaettu edelleen seitsemään tähtikuvioon.
Taivaalliset rungot voidaan jakaa elementtivaiheensa mukaisesti yhden tähdistön alaisuuteen. Taivaalliset rungot Jia ja Yi (yang- ja yin-puu) ovat Sinivihreän lohikäärmeen alaisuudessa, Bing ja Ding (yang- ja yin-tuli) sijoitetaan Punaisen linnun alaisuuteen, Geng ja Xin (yang- ja yin-metalli) sijoitetaan Valkoisen tiikerin alaisuuteen, Ren ja Gui (yang- ja yin-vesi) ovat Mystisen soturin alaisuudessa. Maata edustavat taivaalliset rungot Wu ja Ji (yang-ja yin-maa) sijoitetaan keskustaan.
Samalla tavoin voidaan sijoittaa maalliset oksat näiden neljän tähdistön alaisuuteen: Yin (tiikeri), Mao (jänis), Chen (lohikäärme) Sinivihreän lohikäärmeen tähdistöön. Si (käärme), Wu (hevonen), Wei (vuohi) Punaisen linnun tähdistöön. Shen (apina), You (kukko), Xu (koira) Valkoisen tiikerin tähdistöön. Hai (sika), Zi (rotta), Chou (härkä) Mystisen soturin tähdistöön.
Ganzhi’sta muodostetaan 60-vuotinen jiazi-kalenteri. Kalenterissa yhdistetään taivaalliset rungot ja maalliset oksat juoksevasti siten, että ensimmäinen runko ja yhdistetään ensimmäiseen oksaan, järjestyksessä toinen runko yhdistetään toiseen oksaan jne. Kymmenen rungon loppuessa viimeiset oksat yhdistetään runkojen alkuun yhä uudelleen. Näin saadaan kuusikymmentä runko-oksa pilaria, joilla nimetään vuodet, kuukaudet, päivät ja paritunnit katkeamattomana kiertona, mistä johdetaan nimi TongShu (10 000 vuoden kalenteri).
Merkit
Kirjoitustaito kehittyi muinaisessa Kiinassa logogrammeista, eli sanoja merkitsevistä kuvista, merkeiksi pronssikaudella. Alkujaan merkit eivät olleet tarkoitettu ihmisten väliseen tiedonvälitykseen, vaan kanavoimaan maailmankaikkeuden elinvoima ja viisaus. Oraakkeliluukirjoitus kuvastaa juuri tätä ajatusta, jossa shamaani (tai ennustaja) välitti tiedon kirjoituksen avulla ihmisten ja maailmankaikkeuden voimien välillä.
Tutkiessa neljän pilarin astrologiaa, ganzhi-merkkien perimmäisen ajatuksen ymmärtäminen on tärkeää siitä syystä, että itse merkeissä piilee pilaria kuvastava merkitys. Kukin merkki saa myös lisäarvoa yhdistäessä ne trigrammeihin ja edelleen heksagrammeihin. Jokaista pilaria vastaa myös niin kutsuttu sointuva elementti, joka kuvaa pilaria runollisesti.
Maallisiin oksiin liitetyt eläimet ja nimet ovat uudemmalta ajalta, buddhalaismunkkien tuoden maahan Intiasta 600-luvun lopulla (jaa.) ajatuksen eläinradasta. Alun perin maalliset oksat merkittiin kuukauden järjestyksen mukaisesti, talvipäivänseisauksen sijoittuessa keskelle ensimmäistä kuukautta, joka nyttemmin tunnetaan rotan kuukautena Zi.
Neljä pilaria
Bazi’na (kahdeksana merkkinä) tunnettu neljän pilarin astrologia (sizhu) ei ole astrologinen menetelmä samalla tavoin, kuin mitä olemme tottuneet ajattelemaan astrologiaa. Neljä pilaria ei perustu samalla tavoin planeettojen sijaintiin, kuin länsimaisessa astrologiassa olemme tottuneet.
Taivaalliset rungot ovat edustaneet kymmenpäiväsen viikon viikonpäiviä varhaisempina aikoina, jolloin usea keisari myös nimettiin syntymäpäivänsä taivaallisen rungon mukaan. Maalliset rungot sen sijaan ovat edustaneet huomattavasti monimutkaisempaa järjestelmää, jossa Jupiterin sijainti on määritellyt vuoden maallisen oksan ja auringon sijainti kuukauden oksan. Historian hämärään on sen sijaan vaipunut tieto siitä, mikä on alkujaan määritellyt päiväpilarin oksan.
Tang-dynastian aikana (618 – 907 jaa.) vaikuttanut oppinut Li Xuzhong kehitti neljä pilaria astrologiseksi menetelmäksi, jota Xu Ziping kehitti edelleen, luoden menetelmän teoreettisen perustan, sekä tulkintamenetelmät, jotka ovat yhä käytössä.
Neljän pilarin astrologian harjoittajat ovat jakaantuneet kahteen koulukuntaan, mistä johtuen voi esiintyä merkittäviäkin eroja sekä pilareissa, että tulkinnoissa. Niin sanotut tutkijat edustavat Xu Zipingin kehittämää suuntausta, missä analysoidaan ja tutkitaan systemaattisesti pilareita.
Tulkitsijoiden koulukunta perustaa tulkinnat pitkälti yksinkertaisiin muistisääntöihin. Suuri osa ammatinharjoittajista edustaa tulkitsijoiden koulukuntaa, joka ei edellytä pitkää koulutusta. Tutkijat tukeutuvat pilareiden muodostamiseen jiazi-kalenterin ohessa aurinkokalenteria, kun taas tulkitsijat muodostavat useimmiten pilarit kuukalenterin ja jiazi-kalenterin yhdistelmään.
Tulkinnalliset erot muodostuvat osittain eri tulkintasäännöistä, mutta myös eri kalenterien muodostamista eroista pilareissa. Tästä syystä eri menetelmiä ja pilareiden laskutapoja ei tule sekoittaa keskenään. Allekirjoittanut edustaa tutkijoiden koulukuntaa.
Paula Parjo, http://www.noctiluca.fi, paula@noctiluca.fi
Lähteet:
Heluo Hill – Four Pillars of Destiny: Physiological Fate
Huotari-Seppälä – Kiinan kulttuuri
David W. Pankenier – Astrology and Cosmonology in Early China
Wikipedia – Kiinalainen kalenteri
Wikipedia – Oraakkeliluukirjoitus
Derek Walters – The Complete Guide to Chinese Astrology
Master Zhongxian Wu & Dr. Karin Taylor Wu – TianGan DiZhi : Heavenly Stems and Earhly Branches
Suomen Ammattiastrologit ry 